en tahdo nukkua öitäni yksin

olin siinä sylissä

hellät, varovaiset

kädet ympärillä

hengitys niskassa

voi miten toivoinkaan

hiljaa, lujasti

jäisit siihen

(et jäänyt)

vanki

on kuin

minut olisi lukittu

kädet sidottu

ja suu tukittu

aina

kun avaan itseni

avaan sylini

tai puhun ääneen

epäonnistun

(anteeksi etten osaa olla ihminen)

pelottaa

aika kulkee niin nopeasti

harppauksin

pelottaa että vielä joskus

kadotan sen

(jos voimat loppuvatkin kesken)

juuri nyt tarvitsisin tätä

muistan kun maattiin

vierekkäin

maailmaa piilossa

peiton alla

ja sanoit mua

kauniiksi

(sait mussa kaiken hetkeksi kohdalleen)

mitä jos en riitä

elämä pelottaa

vaikka

kaikki on hyvin

eikä kuitenkaan

(mitä jos en ole tarpeeksi jotain)

voitaisiinko puhua

jos tulet lähelle

älä leiki

jos avaat suusi

ole kiltti

jos kosketat

varovasti

jos haluat minut

ota kaikki

(pelkään että minulla on taas liian siniset silmät)

milloin aion oppia

sinun ei tarvitse

vaivautua

rikkomaan minua

teen sen itse

odottamalla taas

aivan liikaa

(sinäkin olit pettymys, silti odotan yhä)

lopeta

olen kyllästynyt

olemaan käytettävissä

silloin kun haluat

olen kyllästynyt

olemaan näkymätön

silloin kun et halua

(jos se on kaikki mitä osaat käänny pois äläkä palaa)

kaikki mitä mulle jäi

puolikas meistä

kahdesta siskosta

jäi ihmisraunio

juurtui vanhoihin hetkiin

yritti olla vahvempi

(onneksi sain luvan olla vielä hetken rikki)

haudalla paistoi aurinko

takin taskussa

ryppyistä paperia
sanoja jotka
syntyivät ikävästä

(tänään itkin kauniita hetkiä joita et näe)

niin kuin tulee pimeys tulee myös valo

on mustia aamuja

loputtomia öitä

ja murtuneita toiveita

mutta joskus

on kevyitä aamuja

valoisia hetkiä

ja onnesta kyyneleitä

(tällaisina aamuina on helppo hengittää)

kolme vuotta

kipu on päivä päivältä

helpompi kestää
mutta on hetkiä kuten
tämä tässä
kun on vaikea hengittää
ja olla ehjä

(siitä on jo vuosia)

sinun pahaa oloasi

minä en kestä katsoa

kuinka yksi ihminen

voi rikkoa toisen

niin moniin osiin

ja elämä

sattua

niin

(mutta sinä olet vahva ja tiedän että kestät)

sinun surusi ja onnesi

astuin kynnyksen ylitse

ehdin tuskin eteiseen

kun sinä jo tulit

astuit lähelle ja halasit

sinä itkit ja

minä itkin

sillä niin se on aina ollut

(mutta tänään olet onnellinen ja minäkin hymyilen)

juuri nyt näen

välähdyksiä

elämästä jota

haluaisin elää

sitten hetkiä

elämästä jota

elän juuri nyt ja

huomaan etteivät ne ehkä olekaan kaksi eri elämää

hassu tunne

kun nauraa niin paljon

että vatsaan sattuu

ja laulaa niin lujaa

että ääni hukkuu

kun kadottaa ajan

vaihtuvaan maisemaan

ja uppoaa lumeen

reunoja myöten

(onneksi joku veti irti)

viime viikonloppu

oli viiniä ja

pehmeitä ajatuksia

oli naurua ja

villiä naurua silloin

kun tanssimme

(pyörimme kuin hullut keskellä olohuoneen lattiaa)

ai mitä minulle kuuluu?

juuri nyt haluaisin vain

pullon valkoista viiniä

ja kuuman kylvyn

juuri nyt haluaisin vain

pienen, kevyen humalan

ja hetken rauhaa

juuri nyt haluaisin vain
illan täydeltä naurua
ja hyvää seuraa

(ehkä myös vähän holtittomia tekoja)

joskus minä

pidän silmät auki

unessakin

pelkään että

jotain jää välistä

pidän jalat maassa

pään pilvissä

luotan että

joku tulee vastaan

(vaikka onkin kovin pimeää)

puhumisen ilosta

pitkiä keskusteluja

täysin tyhjästä

paljon sanoja ja

enemmän naurua

onneksi sinä olet siinä

(sanoilla ei ole niin merkitystä)

näen levottomia unia ja

luen unikirjan

kannesta kanteen

etsin selitystä

unille ja itselleni

(löytäisinpä jotakin ratkaisevaa)

kaipaan vanhaa sinua

kaipaan silloin kun

valvon lakanat solmuun

ja herään öisin itkuun

kaipaan ihmistä

joka olit minulle kun

olin vain palasia

kaipaan sitä kun

silitit minut uneen

etkä pelännyt minua

(ja teräviä reunojani)